Meistä on moneksi

Kaikkeen sitä pitää tanssiteatteriteosta tehdessä kyetä.

23-5,6=?

Tänään laitoimme Viljamin kanssa alulle lavastuksemme pääelementin, Seinän. Haastavinta Seinän rakentamisessa oli ehkäpä suunnitteluosuus: ”oletko varma että se pitää tehdä noin?”-, ”miksi tämä on paras tapa?”-, ”entä jos se onkin liian painava?”- ja ”voisitko nyt vaan kouluttautua rakennusinsinööriksi?”-tyyppisiä kysymyksiä heiteltiin ristiin ja rastiin kierrellessämme ruutupaperiluonnoksen kanssa Oulun puutavaraa myyvissä liikkeissä. Itselläni oli samanlainen, hieman kiusallisella tavalla kummallinen, olo puutavaran ulkomyymälöissä kuin keskivertomiehellä naisten alusvaateosastolla.

Kaikille halukkaille löytyy avustavia tehtäviä.

Hanna haaveili ammattivalokuvaajan urasta. Viljami kehotti pysymään tanssinopettajan hommissa.

"Älä vaivu masennukseen! Tulos on 17,4!"

Taiteilijat pääsivät irti.

"Mutta mahtuukohan tämä mihinkään, kun tuplasti vielä tulee leveyttä lisää?"

Kesken puutavarashoppailujen sade yllätti meidät ja ajoimme Oulunsuun Pirtille toivoen hartaasti, etteivät seinämateriaalit kastuisi käyttökelvottomiksi. Tällä hetkellä näyttäsi siltä, että noin 20 metriä puurimaa ja lautaa sekä useampi neliömetri jotain ”kovalevyä” (Viljami osaisi sanoa minkä nimistä materiaalia tuleva seinäpinta onkaan, kyseessä oli ilmeisesti jotain puuvaneria kevyempää) selvisivät kosteasta kuljetuksesta ilman sen suurempia vaurioita. Päivän lopussa voimakkain tunne oli nimittäin se, etten ole ollut pitkään aikaan näin ylpeä jostain kuin keskeneräisestä Seinästä!

 Riina