Traileria pukkaa!

Heipparallaa!

Ensi-iltaan valmistaudutaan jo täysillä. Riemuksemme saimme kuulla, että Oulu-lehti on julkaissut meistä ennakkotiedotetta, ja netissä pyörii jo täysillä Mikko Pohjolan kuvaama traileri teoksestamme.

Tällä linkillä pääset traileriin:

http://vimeo.com/47949447

Mitäs tykkäätte?

Näimme tänään myös pikkupätkän traileria UBI-näytössä (ne on oululaisia ihmeellisyyksiä, kosketusnäyttötelkkareita pitkin kaupunkia), olipa ihanan häiriintynyttä kuulla omaa hihkuntaa keskellä keskustaa. :)

Elokuu lähenee loppuaan, ikävä iskee jo ystäviin, vaikka ensi-iltaakaan ei olla vielä koettu.

Saa nähdä, kuinka monta kyyneltä vierähtää lauantain tuoksinnassa.

Toivotamme Sinut lämpimästi tervetulleeksi lauantaina ensi-iltaan!

Lippuja vielä riittää.

-Hanna

Kolme yötä jouluun...

... Ei kun ensi-iltaan.

Tässäpä teille hiukan kuvapaloja tämän päivän treenituokiosta ennen koeyleisön saapumista.

Pojat vapaalla tutkimassa selän ja lattian kohtaamisesta aiheutuvia ääniä.

"Kato mä oon meritähti, mutta mikä Tase on?"

Haba skaba

Sitten hiukan virallisempia kuvia tanssin tuoksinasta.

 Eliaksella on vielä teille hiukan asiaa:

"Sinut on valittu katsomaan Hämyn prokkista"

Lopun alku

Taas on uusi viikko pyörähtänyt käyntiin ja ensi-ilta häämöttää jo edessä. Tänä aamuna jätimme hyvästit residenssille, pakkasimme  kimpsumme matkalaukkuihin ja hajaannuimme kukin omaan kolkkaamme täksi viimeiseksi ja hermoja raastavaksi viikoksi.

Aamu lähti käyntiin seinän kasaamisella. Sitä kun säilytetään palasina Pirtin kellarissa. Saimme kiinnitettyä tuohon mahtavaan luomukseen viimeiset naulat, ruuvit ja kiinnikelevyt sekä koristukset. Seinällä komeilee nyt siis myös hieno taulu. Niin ja muutama tikanreikä.

Tikkataulu on aivan liian houkutteleva eräille..

Tämän jälkeen lähetimme Jyrkin ja Eliaksen noutamaan meille pyöreää pöytää, jota sitten ruuvailtiin ja  ihailtiin koko joukon voimin. 

"Pitäiskö kuitenkin pitää tää pyöreenä?"

"On se kyllä hieno."

Myöhemmin iltapäivällä, kun joukkoon liittyivät ahkerat koululaiset Riina ja Hanna, pääsimme tekemään hienosäätöä koreografioihin. 

" Jos soittaisit vähän tähän tyyliin"

Vauhtia riittää

Huomatkaa upea seinä taustalla ja se taulu

Tänään on siis ollut ahkera ruuvaus päivä. On ruuvattu seinää ja teosta. Nyt toivotan teille jokaiselle hyvät yöt täältä melkein mustalaisleiristä 

-Musu

Keskiviikkokoomailut

Moro! Tänään saatte lukea kaksi eri blogitekstiä kerralla, eli tää lasketaan kahdeksi phoustaukseksi!

Vietettiin poikain kanssa saunailta ja keksittiin laulun sanoja. Makkara maistui ja smänkit lensi pitkin pöytää. 

Päivän raskaiden ilmaisuharjoitteiden jälkeen oli mukava saada ajatukset muualle. Otimme kunnon löylyt ja huuhdoimme murheet kurkusta alas, unohtamatta huomisen taiteiden yön tanhuja. 

-Jyrki elias ja vilkku 

Päivän ruokamannekiini 1: Jyrki

Toisaalla ilta sujui taas vanhan kunnon mustalaisleirin yhdistyessä jälleen. Hanna, Musu, Erja ja Tase kokoontuivat notkuvan tortillapöydän ääreen keskustelemaan siitä kuinka Martikaisten heimo vaelsi Pohjanlahden yli Pöykkölään jo ammoisella kiviajalla. Pakko oli keksiä joku meriselitys mahdolliselle toimittajan kysymykselle "Miten kaikki sai alkunsa?"

Kauniita unia toivotamme teille kaikille! 

Terveisin Hanna ja mustalaisleiri

Päivän ruoka-suu-kiini 2: Erja

PS:

Huomenna Hämy hurauttaa Oulun teille ja turuille esittämään valikoituja pätkiä Koukkukujalta. 

Tässä teksti, jolla meitä markkinoitu on:

Kuja-Hämyt jamittelee! Tanssi- ja musiikkiryhmä Hämy esittää koheltavaa tanssia ja musiikkia kaupungin kujilla. Koukuttavia kohtauksia teoksesta KOUKKUKUJA 6: Kuja, joka koukuttaa!

Oulun Taiteiden Yö

Torstaina 23.8.2012

18.00 Asematunnelissa, 19.30 Teatterin edessä ja 21.00 Rotuaarilla

Ja met olimma Taiteiden Yön käsiohjelman mannekiineja, ja tultiin eilen joka kotiin Forum24:sen välissä!

Kuvassa vasemmalla uusi juliste, joka tulee jokaiselle kaupungin ilmoitustaululle, sen vieressä vihanneksia, piimävettä ja Taiteiden Yön käsiohjelma.

Laura kävi kylässä

Heippa!

Mun ystäväni Laura tuli keskiviikkona ottamaan meistä kuvia. 

Oltiin perusiltapäivähepulissa, eikä oikein pysytty aisoissa, mutta lopputuloksena saatiin julistekuva, joka ensi viikolla ilmestyy Oulun katukuvaan! 

Tässä hieman materiaalia kulissien takaa, by Laura Tauriainen.

Oho

Tase, voisko sun tukan laittaa kiinni, jooooko?

Tässä hahmotellaan asemia

Laura harrastaa myös bloggaamista, ehkä karvan verran taidokkaammin kuin me.

http://lapsenkengissa.blogspot.fi/ on osoite, jossa seurataan Lauran ja Lotan, noiden kahden ihanan Ällän elämää!

Pojat testailee, seinä kestää.

Välillä joutuu jäähylle tuhmuuksista

Tää treenaa musikaalia Mandoliininsoittaja välikatolla

Hymyillään vähän ryhmäpotretissakin välillä!

Hei äiti, kaikki on hyvin! Pojat on välillä kiusannu, oon muistanu syödä ja nukkua.

- Hanna

Yhteisöllisyyden sietämätön keveys

Reenipäivä Oulunsuun pirtillä. Salissa seitsemän tanssijaa ja kolme muusikkoa odottaa ensimmäisen polskasession alkua. Joukosta yksi tanssija ja yksi muusikko vastaavat polskakohtauksen koreografioinnista ja sävellyksestä, mutta he eivät ole tehneet mitään liike- tai sävelmateriaalia etukäteen valmiiksi. Koreografin roolissa oleva tanssija aloittaa session kertomalla antavansa erilaisia improvisaatioharjoitteita seuraavan tunnin ajan ja kuvaavansa tietokoneellaan kaiken. Tunnin mittaisen materiaalin pohjalta vastuussa olevat tanssija ja muusikko rakentavat polskakohtauksen varsinaisen sisällön. Harjoitteissa tanssijat työskentelevät sekä yksin että pienissä ryhmissä ja bändi musisoi. Impulsseja otetaan musiikista tanssiin ja tanssista musiikkiin. Harjoitteita ohjanneen tanssijan sanallisilla ohjeilla ruokitaan vielä sekä tanssia että musiikkia.

Yhteisöllisyys on olennainen elementti Hämyn toiminnassa. Edellä kuvattu kansantanssiteatteriteoksen polskakohtauksen alkujuuri on luonnollinen esimerkki yhteisöllisyyden ilmenemisestä käytännössä. Materiaalin luominen ei jää vain yhden tanssijan ja muusikon harteille, joilta materiaali valmiina valutettaisiin muille tanssijoille ja muusikoille. Sen sijaan kaikki tuottavat materiaalia joko yksin tai yhdessä ottaen vielä luontevasti vaikutteita muilta ryhmäläisiltä. Koreografin tai säveltäjän ei tarvitse tyytyä pelkästään omiin liike- ja sävelintresseihinsä vaan he saavat innoituksia ja oivalluksia muiden liikkeestä ja soitosta. Näin kenenkään ryhmän jäsenistä ei myöskään tarvitse pyrkiä olemaan yli-ihminen. Ryhmässä voi aidosti tehdä parhaansa, ja luottaa siihen, että se riittää. Hämyn toiminnassa uskotaan ajatukseen: ”ryhmän summa on suurempi kuin sen jäsenten lukumäärä.” Ideaaliryhmässä ryhmän jäsenet täydentävät toisiaan siten, että jokainen saa tehdä omien voimavarojensa ja halunsa mukaisesti parhaansa ryhmän eteen.

Kansantanssi- ja musiikki on luonnostaan vuorovaikutteista. Pari- ja ryhmätanssit ovat olennainen osa kansantanssin liikemaailmaa, ja ilman vuorovaikutusta yksilöt eivät voi tanssia yhteen, yhdessä. Kansanmusiikkia puolestaan tehdään ryhmässä, yhteisesti toisilta vaikutteita ottaen, muunnellen melodioita sekä rytmejä omaan ja ryhmän makuun sopivaksi, jolloin kansanomainen muuntelu rikastuttaa lopputulosta. Hämyn jäsenet ovat kasvaneet kiinni kansankulttuuriin, ja yhteisöllisyys näkyy vahvasti Hämyn toiminnassa. Hämyn jäsenten väliset suhteet muistuttavat toisinaan perheenjäsenten välisiä suhteita, sekä hyvässä että pahassa. Ajoittaisista ikävistä puolista huolimatta yhteisöllisyys on kuitenkin ensisijaisesti suuri voimavara ja turva.   

Erja, Musu, Riina, Tase     

Pirtitön päivä

Tiistai vietettiin "muun työn" parissa reenitilojen ollessa muussa käytössä. Osa on käynyt kangaskaupassa, osa rautakaupassa. Käsikirjoitusta on täsmennelty pienellä porukalla ja koreografioita ja sävellyksiä luotu. Roolivaatteita on myös etsitty kaupoista, matkalaukuista sekä omista ja muitten vaatekaapeista. Huomenna on nimittäin reenaamisen lisäksi kuvauspäivä, jäiks! ...siitä enemmän myöhemmin:)

Muusikot piti tänään reenit "kotona" residenssin naapureitten iloksi. Mutta jotta ilo ei varsin hurjaksi olisi paisunut, laitoimme metronomin nakuttamaan Tasen mukanaan tuomien kaiuttimien kautta. Njähnjäh.. Näin saatiin Tasen raapustelemaa karjalaishenkistä tilutusbiisiä hyvin aloilleen! Lisäksi opeteltiin korvateitse uutta sottiisia ja Tase synnytteli parvekkeella polokkaa.

Päivän vaikein vaihe oli ehdottomasti miettiä mitä puetaan kuvauksiin ja lopulta esityksiin päälle sekä miten laitetaan hiukset. Ei meiän muusikoitten ole semmosta juuri koskaan pitänyt näin paljon miettiä! Onneksi on neuvonantajina nuo tanssijat, joilla on loistavaa silmää visuaalisille seikoille... 

Mutta nyt unille ja huomenna jälleen Pirtille:) Öitä!

Erja 

Tiimi E&E:n terveiset

Jee! Nyt on koko Hämyilevä Hämyjengi koossa, kun Antikainen täräytti parkkiin keskiviikkona flunssaisena mutta onnellisena. Torstaina aamu alkoi Even upeilla ja mahtavilla ja mega hienoilla lämmittelyillä, mutta valitettavasti tämän upean, mahtavan ja mega hienon hetken keskeytti karkuteillä ollut koira, jota Eve ja Musu lähtivät rohkeasti pelastamaan. Tarina sai onnellisen lopun. Torstai oli kippistelyn ja juomapelin päivää ja jotain sitä saatiin aikaiseksikin.

Perjantai aamuna Tase Tasmanderi kömpi kaikkien yllätykseksi kolostaan Oulunsuun Pirtin takahuoneesta. Oli kuulema nauttinut pitkistä yöunista ja Eliaksendandeeroksen jugurtista. Antikainen Elssa Elisabeth päräytti kartsut alkuun ja koko sali kumisi kun hämyiset jalat polkivat lattiaa. Perjantai oli viikon lyhyin työpäivä ja kaikki lähtivät tyytyväisinä hellujensa tykö nauttimaan viikonlopusta. Paitsi Hanna joka lähti nauttimaan Lahden FolkJam menoista (Go Hanna!). Antikainen ja Nissinen kiittää ja karaoke kuittaa!
P.S. Eliasdandeeros on muutes aika miehekäs viulistinero. JAAAAUUUU!

Tavallinen päivä

Meistä on moneksi

Kaikkeen sitä pitää tanssiteatteriteosta tehdessä kyetä.

23-5,6=?

Tänään laitoimme Viljamin kanssa alulle lavastuksemme pääelementin, Seinän. Haastavinta Seinän rakentamisessa oli ehkäpä suunnitteluosuus: ”oletko varma että se pitää tehdä noin?”-, ”miksi tämä on paras tapa?”-, ”entä jos se onkin liian painava?”- ja ”voisitko nyt vaan kouluttautua rakennusinsinööriksi?”-tyyppisiä kysymyksiä heiteltiin ristiin ja rastiin kierrellessämme ruutupaperiluonnoksen kanssa Oulun puutavaraa myyvissä liikkeissä. Itselläni oli samanlainen, hieman kiusallisella tavalla kummallinen, olo puutavaran ulkomyymälöissä kuin keskivertomiehellä naisten alusvaateosastolla.

Kaikille halukkaille löytyy avustavia tehtäviä.

Hanna haaveili ammattivalokuvaajan urasta. Viljami kehotti pysymään tanssinopettajan hommissa.

"Älä vaivu masennukseen! Tulos on 17,4!"

Taiteilijat pääsivät irti.

"Mutta mahtuukohan tämä mihinkään, kun tuplasti vielä tulee leveyttä lisää?"

Kesken puutavarashoppailujen sade yllätti meidät ja ajoimme Oulunsuun Pirtille toivoen hartaasti, etteivät seinämateriaalit kastuisi käyttökelvottomiksi. Tällä hetkellä näyttäsi siltä, että noin 20 metriä puurimaa ja lautaa sekä useampi neliömetri jotain ”kovalevyä” (Viljami osaisi sanoa minkä nimistä materiaalia tuleva seinäpinta onkaan, kyseessä oli ilmeisesti jotain puuvaneria kevyempää) selvisivät kosteasta kuljetuksesta ilman sen suurempia vaurioita. Päivän lopussa voimakkain tunne oli nimittäin se, etten ole ollut pitkään aikaan näin ylpeä jostain kuin keskeneräisestä Seinästä!

 Riina  

Maniskat helisee!

Toinen viikko käynnistyi huikean hilpeissä tunnelmissa. Oma ihanainen aamuni lähti käyntiin Perunkajärveltä aamukuuden pintaan. Puurot sisään, kamat autoon ja kohti Oulua! Väsyneenä ajaminenhan ei ole mukavaa puuhaa, joten levy soittimeen ja Snaarmaarwaarin tunnelmissa fiilistellen. Ouluun kerkesi sopivasti alkulämmittelyiden venyttelyyn ja eikun valssaamaan bändin kanssa. Päivä meni rattoisasti uusia kujeita kehitellessä ja väsymysenergian nauruissa. Töiden jälkeen residenssiin kaupan kautta. Hieman pottuja, savuista siikaa, salaattia ja siideri kruunasi valkkarin paikkaa :P Pienen ruokalevon jälkeen aloitettiin Eliaksen kanssa ensimmäinen maniskatunti! Elias oppii soittamista ja minä opettamista. Voiko parempaa diiliä tehdäkään? :) Ja vaikka oli haastetta ensimmäisessä kappaleessa, niin kyllä tuntu kaikki menevän perille ja enemmänki! ”Ei heitetä hanskoja tiskiin, toiveita on”, sanoi sivuohimennen Erde Mezmäg. Mitä mahtaa huomenna tapahtua? Sen tietää ylihuomenna? :)

Tase

Miksi meillä on taidetta?

Myöhäisillan keittiöhengailu sai Riinan huomion kiinnittymään residenssimme keittiön seinällä oleviin tauluihin, joista yhdessä oli kehystettynä Thomas Freundlichin kolumni Kohinaa. Suomalainen tanssija ja koreografi Freundlich pohtii tekstissään sitä, pitääkö taiteilijan seurata aikaansa ja kuinka tarkasti. Millaista taidetta syntyy, jos taiteilija seuraa aktiivisesti omaa kenttäänsä ja ottaa vaikutteita ihannoimiltaan taitelijoilta? Entä jos useat taiteilijat tekevät samoin – onko tuloksena silloin niiden muutamien ihannoitujen taiteilijoiden ajatusmaailman ja toiminnan toistaminen? Jos taide syntyy pyörien vain taiteilijoiden omilla tonteilla, kenelle taidetta lopulta tehdään? Taiteilijoilleko?

Kolumni sysäisi käyntiin keskustelun siitä, miksi me haluamme tehdä taidetta ja erityisesti kansantanssia ja –musiikkia.

Taiteen tekeminen on käsityöläisammatti. Niin tanssija, muusikko, kuvanveistäjä kuin villasukan neulojakin luovat asioita omin käsin, omalla kehollaan. Luomisprosessissa käsityöläinen käy parhaimmillaan läpi valtaisan tunnekirjon ilosta inhoon. Käsityöläinen on työhönsä täysillä heittäytyessään armottomasti kosketuksissa omaan tunne-elämäänsä ja kehoonsa, mikä tuo luomisprosessiin terapeuttisia vaikutuksia. Luominen saattaa siis olla kaikessa ihanuudessaan myös tuskaista mutta lopussa rohkeus varmasti palkitaan. Eikä pelkästään onnistuneella luomuksella vaan myös sillä valtavalla tyydytyksen tunteella, minkä oman kehon tekemän työn kokeminen tuo tullessaan. Se tunne, Minä Luon, on sanoin kuvaamatonta. 

Kuten edellisestä käy selville, ei ihmisen keho ja mieli ole kaksi erillistä asiaa. Ne elävät vahvassa symbioosissa ja vaikuttavat toisiinsa, ovat siis toisin sanoen yhtä. Oman kehon käyttäminen ja tutkiminen auttaa ymmärtämään, millaisessa kehossa saa elämänsä viettää. Tämä ymmärrys mahdollistaa itsensä hyväksymisen ja terveen itsetunnon vahvistumisen. Vahva itsetunto on taas lähtökohta hyvinvoivalle mielelle, joka puolestaan tukee ihmisen fyysistäkin hyvinvointia. Mikä voisikaan olla yhteiskunnalle tärkeämpää kuin mieleltään ja keholtaan terveet ihmiset!

Meillä tanssijoilla ja muusikoilla on ihana etuoikeus työstää kehoamme ja tunteitamme jatkuvasti. Se on osa meidän työtämme. Olennaista meidän hyvinvointimme kannalta on kuitenkin myös se, että saamme tehdä taidetta muodossa, joka kumpuaa meistä itsestämme. Hämyperheen jäsenemme ovat löytäneet kansanperinteestä tämän kotoisan maaperän. Tekemällä kansantanssia ja –musiikkia saamme olla aidoimmillamme ja hyvinvoivia, mikä mahdollistaa hyvinvoinnin välittymisen myös yleisöllemme ja oppilaillemme.

Taide kuuluu meille kaikille. Kaikilla on oikeus nauttia luomisen nautintoa omien edellytystensä ja kiinnostustensa mukaisesti sekä ahmia taidetta kaikilla aisteillaan, niin ammatikseen taidetta tekevillä kuin myös harrastuspuolella viihtyvilläkin. Siksi emme voi sokeasti seurata taiteen tekemisen valtavirtaa ja suuren yleisön kysyntää. Silloin oma sisäinen intohimomme on vaarassa tulla vaimennetuksi ja taiteen kenttä surullisen suppeaksi.

Olemme Kansantanssijoita ja Kansanmuusikoita häpeilemättä sitä lainkaan ja haluamme tarjota yleisölle mahdollisuuden nauttia taiteesta. Siksi meillä on Koukkukuja 6.

Erja, Musu, Riina

Elämän kolmas päivä

Se on enkeliskaa, usko tai älä.

Jyrki Joensuusta.

Hyvää viikonloppua!

Sekaisen elämän toinen päivä

Lavasteen puuttuessa rakensimme ihmispöydän.

Residenssissä sai jälleen herätä kahvin ihanaan tuoksuun sekä aina yhtä iloisiin aamuihmisiin. Yks vessassa, toinen koneella, kolmas parvekkeella piilossa ja neljäs (minä) koittaa siinä tohinassa vetää vielä viimeiset minuutit unta. Kuitenkin kuuden kujailijan kulinaariset kokkailut kukoistavat kivasti.

Elias ja sydän

Elämä myös Oulunsuun pirtillä on ollut mitä mielekkäintä. Tänään muun muassa heittelimme vesipulloa alkulämmittelyksi sekä koitimme poikain kanssa saada ”sydämellä osumaa kalleuksiin”, if u know what I mean.

Elias ja sydän 2

Tämä sydän, joka hoivaa koko ryhmää henkisesti, joutui tänään myös fyysiseen koetukseen. Pojat hakivat ideoita enkeliskaan pelaamalla footbaggia sekä häröilemällä, ja yleensä tapahtumiin liittyi olennaisesti tämä rakkautta tuova esine.

Elias ja sydän 3

Teos sinänsä etenee hyvin. Tanssit ja musiikit etenevät valonnopeudella, tosin tänään huomasimme että liiallisen innostuneisuuden vallitessa kommunikoinnin puutos tanssin ja musiikin välillä tuotti jänniä ratkaisuja. Esimerkiksi valssin musiikkimaailma osoittautui turhan kingiksi.

Elias ja sydän 4

Huomenna tiedossa jälleen lisää tanssia ja varmasti lisää kerrottavaa Kujalta.

Elias

Myös ihmissydän sykkii!